|
Tietoja
kuvista Poimintoja harrastuskuvaukseni vaiheista Kuvasivujen päivitys Tietoja kuvista: Kuvia on otettu eri tilaisuuksista ympäri Suomea, Tilanteiden hetkellisyydestä johtuen kuvakulmat , valot ja varjot ovat olosuhteiden mukaisia. Vallitseva valo on pääasiallinen valon lähde. Kuvista ja sivustoista toivoisin rakentavaa palautetta (kielteistä tai myönteistä), Kuvien katselu onnistuu parhaiten näytöllä jonka resoluutio on 1280x1024 tai parempi. Jotta kuvat näkyisivät oikein näytöllä pitää monitorin olla oikein säädetty. Parhaiten monitorin voi säätää erillisellä kalibrointilaitteella, mutta löytyy myös hyviä visuaalisia säätöohjeita esim. Leukun sivuilta. Monitorin säätämiseen voi myös käyttää Nokian monitori testiohjelmaa. Poimintoja harrastuskuvaukseni vaiheista Aloitin tämän kuvausharrastuksen jo nuorena poikana, kun sain isältäni vanhan laatikkokameran. Kamerassa käytettiin rullafilmiä 120 ja muistaakseni puupuolaa. Kameran etsin oli sellainen, että siitä vähänkin vinosti katsomalla etsin tummeni. Paljon sillä kameralla kuvaaminen ei kiinnostanut, vaan enemmänkin sen purkaminen ja tutkiminen mitä se piti sisällään. Myöhemmin oli joitakin halpoja kinofilmiä käyttäviä kiinteäobjektiivisia kameroita, malleja ja tyyppejä en muista. Niilläkin kuvaaminen jäi vähemmälle koska kuvan laatu oli aika huono. Varsinainen kiinnostus kuvaamiseen kuitenkin heräsi kunnolla, kun markkinoille tuli Yashica Electro 35 (lempinimeltä yösika). Tämän kameran objektiivi oli ja on vieläkin huippuluokkaa, sillä sai tarkkoja, teräviä kuvia. Vieläkin muistan sen tunteen, kun näin ensimmäiset sillä ottamani mustavalkoiset maisemakuvat. Ensimmäinen hämmästys oli että ”lehtipuista näkyy yksittäiset lehdet”. Kuvat olivat todellakin erittäin teräviä. Siihen asti kameroillani oli saanut maisemakuvia, joissa lehtipuut olivat epämääräisiä hattaroita. Sillä kameralla kuvasin paljon mustavakoisia ja myöhemmin diakuvia. Värillistä negatiivifilmiä en käyttänyt, koska niistä valmistetut (kuvavalmistamoissa) kuvat olivat mielestäni heikkolaatuisia..Mustavalkoiset filmit kehitin ja vedostin opiskeluaikana oppilaitoksen valokuvalaboratoriossa. Seuraava vaihe oli siirtyminen järjestelmäkameraan ja diafilmiin.Järjestelmäkamera ei teknisesti tuonut kuviin mitään parannusta, käytettävyys ja kuvien rajaaminen oli helpompaa vaihdettavien objektiivien ansiosta. Objektiivit oli kiinteäpolttovälisiä ja käsin tarkennettavia. Diafilmin hankin metritavarana (30 m) ja kehitin filmit itse (E6-prosessi). Dioja sekä mustavalkoisia negatiivejä on arkistossa tuhansia ja ehkä joskus saan ne scannattua digitaalitiedostoiksi. Kuvasin pääasiassa maisemia ja historiallisia paikkoja. Kun olin mielestäni tarpeeksi kolunnut kotimaata ja pohjoismaita tuli mitta täyteen kuvaamisesta ja filmin kehittämisestä. Videokuvaukseen siirryinkin samanaikaisesti ensimmäisen koiran hankinnan kanssa. Mutta se on eri juttu. Videokuvaus sai päätepisteensä siinä vaiheessa, kun teki mieli kuvata muutakin kuin huojuvia ja heiluvia epätarkkoja kotivideoita. Aika kun ei riittänyt käsikirjoitusten tekoon ja suostuttelemaan sukulaisia ja tuttavia roolihenkilöiksi. Muutama editoitu ja tekstitetty video tuli kuitenkin tehtyä. Sitten jäi kaikenlainen kuvaaminen vuosiksi (kyllästyminen) ja pakastimeen liki sata diafilmirullaa odottamassa kehitystä. Digitaalisen kuvauksen kehitystä tuli kuitenkin seurattua tiivisti, mutta välineiden hinnat olivat harrastuskäyttöä ajatellen pilvissä. Vuonna 2004 kuvaus alkoi uudelleen kiinnostamaan Päätin kehittää pakastimessa säilytetyt diafilmit ja pistää pisteen filmikuvaukseen. Viikonloppu siinä vierähti, filmin muistotilaisuudessa. Digikamerat olivat laadullisesti ja hinnallisesti tulleet sellaisiksi, että niitä voi jo vakavasti harkita. Kokeilu piti aloitta varovasti, ensin ns. kynäkamera ja sillä muutama kymmenen kuvaa ja sen jälkeen kamera laatikon pohjalle. Seuraavaksi luottokortin kokoinen paidantaskukamera, silläkin muutama sata kuvaa ja laatikon pohjalle. Sitten olikin jo digipokkari 1,3 Mb kiinteällä polttovälillä olevalla objektiivilla. Kuvia sillä tuli otettua melko paljon, mutta niitten laatu ei tyydyttänyt (kohiseva kuva), sekin kamera joutui laatikon pohjalle. Sen jälkeen silmiini osui edullinen tarjous digipokkarista 6,3 Mb, zoom-objektiivi ja käsisäädöt ja aika/aukko-automatiikat. Hyvässä valaistuksessa kuvat olivat kyllä ihan hyviä, mutta niukassa valaistuksessa kohinaisia ja dynamiikka suppea. Viimeisin valintani kohdistui edulliseen (ammattilaisten) järjestelmäkameran runkoon ja siihen tuli hankittua muutama zoom-objektiivi. Yli vuoden olen sillä kuvannut ja todennut, että filmiin ei ole paluuta. Laajoihin maisemakuvauksiin digikamerat eivät vielä resolutionsa puolesta sovellu kovin hyvin (muutamaa kallista keskikoon ammattikameraa lukuun ottamatta). En luettele kameroiden nimiä ja tyyppejä, koska mielestäni digitaalisessa kuvauksessa kuvan laatuun vaikuttaa kuvakennon tyyppi, kuvakennon fyysiset mitat, pikselitiheys, kennon herkkyys ja dynamiikka sekä objektiivin optinen laatu. Kamerakohtaiset muut ominaisuudet vaikuttavat lähinnä käytettävyyteen ja kameran valinta tapahtuu näiden ominaisuuksien mukaan riippuen siitä mitä ja miten kuvaa. Eläin- ja etenkin lintukuvausta varten pitäisi hankkia pitkiä valovoimaisia kiinteäpolttovälisiä objektiivejä, mutta niiden hinnalla saa jo kokonaisen kamerajärjestelmän. Eikä piilokojussa kyykkiminen ole oikein inspiroinut, joten eläinkuvani olen ottanut lyhyillä zoom-objektiiveilla, jos elän on sattunut eksymään sopivalle etäisyydelle. Makro-kuvat on otettu zoom-objektiivilla, jossa on ns. makro-asento. Makrokuvaus on kuitenkin sen verran mielenkiintoista, että myöhemmin tulee kyllä hankittavaksi oikea makro-objektiivi. Tällä hetkellä kiinnostaa eniten kuvata ihmisiä eri tilanteissa. Erityisesti tänä kesänä olen opetellut kuvaamaan iloisia sambaajia ja yleisön joukossa näyteltyjä ulkoilmatapahtumia. Jos olen saanut hyviä kuvia on se näiden upeiden sambaajien ja rooleihinsa antaumuksella paneutuneiden esiintyjien ansiota. Myös muotokuvaus on alkanut kiinnostaa ja tarkoituksena on tehdä pieni kotistudio taustoineen ja valoineen tässä talven aikana. Ja jos vielä joku sattuisi suostumaan malliksi, alkaisi muotokuviakin ilmestyä sivustoille. Kuvasivujen päivitys Kuvasivuja päivitetään sitä mukaan kun uusia kuvia tulee otettua. Vanhempia kuvasivuja joudutaan jossain vaiheessa poistamaan kun palvelimella oleva levytila alkaa täyttyä. Kun etusivun päivityspäivämäärä on muuttunut, mutta mitään uutta kuvalinkkiä ei näytä sivulla olevan, sen saa näkyviin kun selaimen sivun päivittää. Toinen vaihtoehto on tyhjentää selaimen välimuisti, koska selain hakee sieltä ensin ko. vanhan sivun. Nopeilla laajakaistayhteyksillä välimuistin koon voi asettaa myös pieneksi jolloin sivut vaihtuvat välimuistissa nopeammin. Parhaan kuvan metsästys jatkuu. Harrastekuvaaja Raimo Koponen Alkuun |